Meidän yhteinen kuolemamme Kristuksen kanssa on historiallinen fakta ja niin ollen peruuttamaton. Me emme pysty peruuttamaan edes puolen tunnin takaisia tapahtumia, saatikka nyt sitten 2000 vuotta sitten tapahtunutta Kristuksen kuolemaa ristillä, jonka Jumala oli suunnitellut ennen maailman perustamista. Niin ollen se vanha ihmisemme, joka ansaitsi kadotustuomion, on lakannut olemasta - sitä ei enää ole. "Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." "Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Edellä olevat jakeet esittävät täysin arkisen tosiasian, joka on voimassa Jeesuksen Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen perusteella. Tehköön kukin hyvää siinä määrin kun katsoo asialliseksi, mutta älköön kuvitelko, että me sillä tavoin pysytämme pelastustamme. Taakka käy ennen pitkää liian raskaaksi kantaa. Kristuksen ei tarvitse esitellä Isälle ”hyviä tekoja” Isän oikealla puolella, moinen ajatuskin on mieletön. Hän astui isän oikealle puolelle täydellisen sovituksen suorittaneena. Ja koska me olemme Kristuksessa, se mikä pätee Kristukseen, pätee meihinkin.