"Jokin asia on totta, jos ja vain jos MINÄ koen sen todeksi tai jos se on MINÄ voin nähdä sen omin silmin.
Esim. roomalaiskirjeen 6. luvun alkujakeet, joissa minun väitetään kerta kaikkiaan kuolleen synnille ja siten kerta kaikkiaan elävän Jumalalle, ei ole totta, koska MINÄ en koe niin ja koska MINÄ en näe sen toteutuneen silmieni edessä.
MINÄ kun huomaan lankeavani vielä syntiin ja sen seurauksena MINUSTA ei tunnu synnille kuolleelta ja Jumalalle elävältä (kuin ehkä parhaimpina hetkinäni), joten silloin on toki oltava niin, että roomalaiskirjeen 6. luvun alun jakeet eivät pidä täysin paikkaansa. No, jos ne eivät pidä paikkaansa, ja niissä kuitenkin sanotaan niin kuin niissä sanotaan, minun on löydettävä tälle ristiriidalle jonkinlainen selitys (koska siis MINUN kokemukseni ja se, mitä silmilläni näen, ovat kaiken totuuden ja todellisuuden Tuomari). Selitys on seuraavanlainen: Paavali tarkoittaa noilla jakeilla niiden olevan totta "taivaallisissa", joka MINUN näkökulmastani on jotakin potentiaalista, EI konkreettista (konkreettista on vain se, mitä ja minkä MINÄ koen ja näen, tässä ja nyt). Niinpä MINUN tehtäväni on tehdä tuo potentiaalinen konkreettiseksi, todelliseksi. Tämä tapahtuu "uskon kautta", joka ei siis ole samaa uskoa, jonka sain lahjaksi uskoon tullessani, vaan jotakin siihen lisättävää, "kuuliaisuususkoa", jonka avulla teen "taivaalliset tosiasiat" tosiksi täällä maan päällä. Tämä todeksi tekemisen prosessi on toiselta nimeltään pyhitys. Sen välineitä ovat rukous, raamatunluku ja uskovien yhteys."
Tuon kaltaisen opin heikkous on siinä, että siinä uskova katsoo omaavansa jonkinlaisen kyvyn arvioida sitä, mikä on totta. Kyseinen harha on harhaisuudessaan suurin piirtein samaa luokkaa kuin Tyynessä valtameressä lilluvan vesimolekyylin kuvitelma siitä, että se pystyy "tunteitaan tarkkailemalla ja välitöntä ympäristöään tässä ja nyt seuraamalla" arvioimaan maapallon merien kokonaistilavuuden.
Evankeliumin yksi viesti on se, ettei meiltä edellytetä todellisuuden tai totuuden arviointikykyä, koska meillä ei sellaista ole eikä meillä ole sellaiseen lainkaan edellytyksiä. Me emme ole totuuden "yläpuolella" vaan Totuudessa, Hänessä; osa Häntä. Me olemme tulleet yhdeksi Totuuden kanssa ristillä, jossa meidät kuoletettiin olemuksellisesti pois valheesta ja yhdistettiin Totuuteen itseensä, Jeesukseen. Totuus on Jeesus Kristus eikä muuta totuutta ole. Joka on Kristuksessa, on Totuudessa. Ja koska me olemme Totuudessa, meidät määrittelee Totuus, koska me olemme olemuksellisesti yhtä Hänen kanssaan; meidän ja Kristuksen välillä ei ole minkäänlaista eroa, etäisyyttä eikä välimatkaa, koska Jeesus Kristus on Yksi eikä mikään leegio.
Niinpä ollen meidän tulee antaa Totuuden uudistaa ajattelaumme. Meidän tulee antaa Totuuden poistaa ajattelustamme erillisyyden, etäisyyden, puolinaisuuden, vajavaisuuden ja keskeneräisyyden ideat, koska Jeesuksessa Kristuksessa ei ole mitään erillistä, etäistä, puolinaista, vajavaista eikä keskeneräistä. Jeesus Kristus on istuutunut Isän Jumalan oikealle puolelle sovituksen suorittaneena, ja siinä ei ole mitään epäselvää, hämärää eikä keskeneräistä. Ja Jeesuksessa Kristuksessa olemme myös me. Ja Johannes sanoo aivan lapsenomaisen selkeästi, että sellainen kuin Hän on, sellaisia me olemme täällä maan päällä. Tässäkään ei ole minkäänlaista erillisyyttä, keskeneräistä, epäselvää eikä hämärää.
Evankeliumi julistaa: Sana tuli täydellisesti lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Ja myös: Sana tuli täydellisesti lihaksi myös meissä, koska meidät asetettiin täydellisesti Jeesukseen Kristukseen Hänen ristinkuolemassaan, hautaan laskemisessaan, ylösnousemisessaan ja taivaaseen astumisessaan. Joka väittää, että kyse on jonkinlaisesta prosessista, vääristelee totuutta eli Jeesusta itseään (!), koska se, mitä Jeesukselle Kristukselle on jo tapahtunut, ei ole mikään prosessi, vaan Hänen itsensä täytäntöön panema todellisuus. (Ja kaikki vääristely, kuten hyvin tiedämme, on sekin jo sovitettu ristillä!)
Todellinen evankeliumi vapauttaa kaikesta uskonnollisesta raadannasta ja tekohurskaudesta - se muuttaa hengellisten käsitteiden merkityksen ja sisällön päälaelleen, ja juuri siksi se tuntuu tottumattomasta anarkialta. Surullisinta ja suoraan sanoen hirveintä on se, että uskoville julistetaan "raamatullisuuden" nimissä kaikenlaista sontaa, jossa aidosta evankeliumista on vain jäänteitä.
Ei Paavalia ollut kutsuttu julistamaan "kirjoituksia" vaan evankeliumia. Ei raamatullisuus pelasta ihmistä vaan evankeliumi. Raamatullisuus on vain eräs lakihenkisyyden ilmenemismuoto ja ajatuskasvannainen, ei muuta. En ole koskaan tuntenut yhtäkään "raamatullisena" itseään pitävää uskovaa, joka olisi osannut tai edes pyrkinyt osaamaan Raamatun ulkoa, mikä on minusta omituista, jos kerran uskovan on oltava "raamatullinen".
Paavalin tärkeysjärjestys on ilmiselvä:
1. Ylösnoussut Kristus
2. Evankeliumi ylösnousseesta Kristuksesta.
3. Muut kirjoitukset.
Silloin ollaan turvallisilla vesillä, kun kaikkea, aivan kaikkea tarkastellaan Kristuksen ristinkuoleman, ylösnousemisen ja taivaaseen astumisen valossa. Muut näkövinkkelit ovat harhassa, koska ei ole muuta todellisuutta kuin ylösnoussut Kristus.
PS. Joka ajattelee, että "Jumalan Sana" on jotakin muuta kuin ylösnoussut Kristus, pohtikoon, miksi heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää hän-pronominia neljännen luvun 13. jakeessa. Ja jakeet 14-16 kertovat meille sitten, missä ja millainen tuo "hän" on:
12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
14. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.