Lähtökohta kaikessa elämässä, ajattelussa ja olemisessa tulisi minusta olla Jeesuksen risti, hautaan laskeminen, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen. Miksi? Koska kun Jeesus kuoli ristillä, meidän vanha ihmisemme eli me itse kuolimme yhdessä Hänen kanssaan (Room. 6:3,4a,5a,6a,7a,8a,11a); tuon hetken jälkeen meillä ei ole ollut Kristuksesta irrallista olemassaoloa. Meidät on ikuisiksi ajoiksi yhdistetty Häneen, koska kuolema on peruuttamaton Leikkuri ja Erottaja. "Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." Tämä on historiallinen fakta, uskoimmepa me siihen tai emme tai tuntuipa meistä siltä tai oli tuntumatta. Niinpä jos meidät kastettiin Hänen kuolemaansa, meidät laskettiin myös hautaan, herätettiin ylös ja asetettiin Isän oikealle puolelle Hänen kanssaan eli Hänessä. Isän oikealla puolella oleminen on meidän tämän päivän todellisuutemme. Eli meidän aarteemme eli sydämemme on jo asetettu taivaallisiin. Meidät ja meidän jumalasuhteemme on jo täydellisesti parannettu Kristuksen kuoleman kautta. Mielen uudistuminen on tähän totuuteen turvautumista ja palaamista yhä uudelleen.