”Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.”
Jae 11 toteaa, että meidän tulee ajatella itsellemme tapahtuneen tismalleen samat asiat eli kaikki se, mitä tapahtui Kristukselle, koska me olimme Kristuksessa (yhtä hänen kanssaan) hänen kuollessaan ristillä. No tehkäämme sitten niin: Lukekaamme jae 9. Tiedämme, että koska meidät on herätetty kuolleista, me emme enää kuole, eikä kuolemalla ole enää valtaa meihin. Jae 10. Kun me kuolimme, me kertakaikkisesti kuolimme eroon synnistä. Kun me nyt elämme, me elämme Jumalalle. Jae 11. niinpä me olemme kuolleet - huom! mennyt aikamuoto! - pois synnistä ja elämme Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
Vielä kerran yhteen rimpsuun ladeltuna:
Tiedämme, että koska meidät on herätetty kuolleista, me emme enää kuole, eikä kuolemalla ole enää valtaa meihin. Kun me kuolimme, me kertakaikkisesti kuolimme eroon synnistä. Kun me nyt elämme, me elämme Jumalalle. Me olemme kuolleet pois synnistä ja elämme Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
Edellä esitetty on totta. Ja oikea tapa uskoa siihen on luottaa lujasti siihen, mikä ei näy, ja ojentautua sen mukaan, mitä toivoo. (“Now faith is the substance of things hoped for, the evidence of things not seen.”) Niinpä kristitty, joka ei tahdo päästä eroon jostakin pahana pitämästään tottumuksesta, tekee oikein todetessaan itsestään sellaisen elämäntilanteen keskellä: ”Tiedän, että koska minut on herätetty kuolleista, minä en enää kuole, eikä kuolemalla ole enää valtaa minuun. Kun minä kuolin, minä kertakaikkisesti kuolin eroon synnistä. Nyt kun minä elän, minä elän Jumalalle. Minä olen kuollut pois synnistä ja elän Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.” Lisäksi hän voi vetää seuraavan johtopäätöksen: Minun ei tarvitse letkauttaa evänikään, jotta edellä sanottu olisi totta, jos se kerran ON totta. Minun tulisi tehdä asialle jotakin ainoastaan siinä tapauksessa, jos se olisi jotenkin ehdonvaraisesti totta, ts. jos tuota totuutta tulisi ylläpitää jollakin tavoin. Mutta koska kyse on 2000 vuotta sitten tapahtuneesta asiasta, se joko on totta tai sitten ei ole. Paavali vakuuttaa, että se on. Mutta jos ja kun se on totta, sen on oltava totta minusta tässä ja nyt, kun siitä ei näy minkäänlaisia "todisteita" (joita on siis mieletöntä vaatia, koska asia tapahtui 2000 vuotta sitten). Ja koska se on täydellisesti ("kerta kaikkiaan") totta minusta tässä ja nyt, minun ei tarvitse vaivata päätäni näkyväisellä todellisuudella, sillä usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan (tässä tapauksessa siihen, että minulle todellakin tapahtui kaikki se, mitä tapahtui Kristukselle ristillä) ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy (sillä ajalliset ovat näkyväisiä, mutta hengelliset iankaikkisia). Niinpä minun ojentautumiseni tässä asiassa on lepäämistä Kristuksen täytetyn työn varassa osaltani eli sen suhteen, etten ole enää syntinen, koska Kristuksessa kuolin kerta kaikkiaan pois synnistä.
Jae 11 toteaa, että meidän tulee ajatella itsellemme tapahtuneen tismalleen samat asiat eli kaikki se, mitä tapahtui Kristukselle, koska me olimme Kristuksessa (yhtä hänen kanssaan) hänen kuollessaan ristillä. No tehkäämme sitten niin: Lukekaamme jae 9. Tiedämme, että koska meidät on herätetty kuolleista, me emme enää kuole, eikä kuolemalla ole enää valtaa meihin. Jae 10. Kun me kuolimme, me kertakaikkisesti kuolimme eroon synnistä. Kun me nyt elämme, me elämme Jumalalle. Jae 11. niinpä me olemme kuolleet - huom! mennyt aikamuoto! - pois synnistä ja elämme Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
Vielä kerran yhteen rimpsuun ladeltuna:
Tiedämme, että koska meidät on herätetty kuolleista, me emme enää kuole, eikä kuolemalla ole enää valtaa meihin. Kun me kuolimme, me kertakaikkisesti kuolimme eroon synnistä. Kun me nyt elämme, me elämme Jumalalle. Me olemme kuolleet pois synnistä ja elämme Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
Edellä esitetty on totta. Ja oikea tapa uskoa siihen on luottaa lujasti siihen, mikä ei näy, ja ojentautua sen mukaan, mitä toivoo. (“Now faith is the substance of things hoped for, the evidence of things not seen.”) Niinpä kristitty, joka ei tahdo päästä eroon jostakin pahana pitämästään tottumuksesta, tekee oikein todetessaan itsestään sellaisen elämäntilanteen keskellä: ”Tiedän, että koska minut on herätetty kuolleista, minä en enää kuole, eikä kuolemalla ole enää valtaa minuun. Kun minä kuolin, minä kertakaikkisesti kuolin eroon synnistä. Nyt kun minä elän, minä elän Jumalalle. Minä olen kuollut pois synnistä ja elän Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.” Lisäksi hän voi vetää seuraavan johtopäätöksen: Minun ei tarvitse letkauttaa evänikään, jotta edellä sanottu olisi totta, jos se kerran ON totta. Minun tulisi tehdä asialle jotakin ainoastaan siinä tapauksessa, jos se olisi jotenkin ehdonvaraisesti totta, ts. jos tuota totuutta tulisi ylläpitää jollakin tavoin. Mutta koska kyse on 2000 vuotta sitten tapahtuneesta asiasta, se joko on totta tai sitten ei ole. Paavali vakuuttaa, että se on. Mutta jos ja kun se on totta, sen on oltava totta minusta tässä ja nyt, kun siitä ei näy minkäänlaisia "todisteita" (joita on siis mieletöntä vaatia, koska asia tapahtui 2000 vuotta sitten). Ja koska se on täydellisesti ("kerta kaikkiaan") totta minusta tässä ja nyt, minun ei tarvitse vaivata päätäni näkyväisellä todellisuudella, sillä usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan (tässä tapauksessa siihen, että minulle todellakin tapahtui kaikki se, mitä tapahtui Kristukselle ristillä) ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy (sillä ajalliset ovat näkyväisiä, mutta hengelliset iankaikkisia). Niinpä minun ojentautumiseni tässä asiassa on lepäämistä Kristuksen täytetyn työn varassa osaltani eli sen suhteen, etten ole enää syntinen, koska Kristuksessa kuolin kerta kaikkiaan pois synnistä.