On pahemman luokan väärinkäsitys kuvitella, etteikö Uutta testamenttia voisi käyttää niin kuin galatalaiset käyttivät aikoinaan Tooraa. Uusi testamentti muodostuu "Laiksi" siinä silmänräpäyksessä, kun lakataan uskomasta kertakaikkiseen ja peruuttamattomaan pelastukseen Kristuksessa Jeesuksessa ja kuvitellaan, että pelastusta tulee ylläpitää kaiken maailman kuuliaisuuksilla, tahtomisilla, anteeksipyytämisillä ja hyvän tekemisillä. Sellainen on jo pelkkänä ajatuksenakin häpeällinen! Tuollainen alentaa Jeesuksen veren härkien ja kauristen veren tasolle; Jeesuksen veri on tuollaisessa sekasotkussa väliaikaisena apuna aina, kun langetaan ja muistetaan pyytää anteeksi. Menetelmä on tismalleen sama kuin Vanhan liiton juutalaisilla, joilla oli uhreja päiväksi, viikoksi ja vuodeksi. Heprelaiskirjeen 10. luku puhuu kuitenkin jostakin aivan muusta: "Sanoo hän sitten: 'Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.'"